Nuorten huumekuolemat ovat aiheellisesti olleet Suomessa otsikoissa ja reagointia asian korjaamiseksi vaaditaan kaikilta auttamistyön kentällä. Pitkään päihdetyötä tehneenä ja kehittäneenä työntekijänä uskon, että tilanteeseen on löydettävissä ratkaisuja yhteistoimijuudella, aidosti asiakaslähtöisellä työskentelyllä ja resurssien kohdentamisella. Myös poliittista päätöksentekoa on syytä tarkastella kriittisin silmin.

Tutkimustieto kertoo, että Suomessa nuorten huumekuolemien taustalla on hoitamattomia mielenterveysongelmia, päihteiden sekakäyttöä, asunnottomuutta ja hoidon viivästymistä. Nuoret aloittavat suonensisäisen käytön varhaisella iällä ja päihteiden sekakäyttö lisää merkittävästi yliannostuksen ja myrkytyksen riskiä. Koska Suomessa huumausaineiden käyttö on kriminalisoitu, kynnys on korkea hoitoon hakeutumiseen ja myös avun hälyttämiseen yliannostustilanteessa.

Avun hakemista edeltää usein pitkä pohdinta kannattaako, pystynkö, onnistunko, saanko apua? Kohtaaminen auttamisjärjestelmässä on aina ainutkertainen ja jättää jäljen ihmiseen. Kun päihde- ja mielenterveysongelmien kanssa painiva nuori hakeutuu hoitoon, apua pitää olla tarjolla nopeasti. Kun jonotutetaan ihmisiä, he usein katoavat. Nuoren motivaation ja sitoutumisen kyseenalaistaminen ei ole tarpeen.

Sen sijaan on tärkeää, että me työntekijät sitoudumme nuoreen. Toisten ihmisten avulla motivaatio syntyy, kun ihminen alkaa myös itse uskoa siihen, että muutos on mahdollinen. Kuntoutumisvalmiuksien rakentamisen kautta voidaan auttaa ihmistä kiinnittymään apuun.

Kaikkein tärkeintä on turvallinen ja luottamuksellinen yhteistyösuhde, jossa ihminen pystyy tarkastelemaan elämänsä kipukohtia rauhassa. Kannamme mukanamme kohtaamisen jälkiä ja osalla ihmisistä ne ovat voineet olla armottomia. Monilla huumeita käyttävillä on kokemus siitä, että hänellä ei ole arvoa, eivätkä he ole tulleet kuulluksi. Avun tarjoaminen lähtee jokaisesta yksittäisestä kohtaamisesta, jossa ihminen kokee tulleensa nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi.

Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivää nuorta on autettava kokonaisvaltaisesti. On todettu, että hoitamalla vain toista ei tuloksia synny.

Nuoret, jotka käyttävät huumausaineita, kuvaavat toistuvasti sitä, että he lääkitsevät mielenterveyden ongelmia huumausaineiden avulla. Tämä heikentää entisestään psyykkistä vointia ja lisää traumatisoitumisen riskiä. Nuoret altistuvat vakavalle väkivallalle ja hyväksikäytölle huumeita käyttäessään. Tarvitaan yhteistoimijuutta, jossa hoidetaan sekä päihde- että mielenterveysongelmia samanaikaisesti.

Matalan kynnyksen toimijat ja jalkautuva työ ovat avainasemassa nuorten auttamisessa. Käyttöhuoneet ovat muualla Euroopassa tutkitusti vähentäneet huumeiden käytön haittoja. Niiden avulla voidaan tavoittaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat huumeriippuvaiset, joilla ei ole mitään kontaktia palvelujärjestelmään.

On myös todella tärkeää, että myös auttajasta pidetään huolta. Kun kohtaat avun tarvitsijan, kohtaat itsesi, omat asenteesi, arvosi, normisi ja suhtautumisesi apua tarvitsevaan. Kohtaamisen työkaluja on olemassa. Tarvitaan koulutusta ja työnohjausta sekä työntekijöille riittävästi tukea, jotta he kokevat työnsä mahdolliseksi ja merkitykselliseksi.

Niin kauan, kun on elämää, on toivoa ja mahdollisuuksia muuttaa elämän suuntaa. Tämän olen lukuisia kertoja kokenut työskennellessäni huumeita käyttävien ihmisten ja heidän läheisten kanssa.

Amira Bushnaief
Kehittäjäasiantuntija