Olipa kerran päihdetyön ammattilainen, jolla oli erityisosaamisen lisäksi vankka oma kokemuspohja. Niille oli selkeä tarve Hoivatien sijaishuollossa, mutta sopiva pesti puuttui. Ei puuttunut kauan: sellainen luotiin. Niin syntyi Ozzi Ojalan rooli palkattuna kokemusasiantuntijana. Se ei ole vain uudenlainen, erityisosaamisen ja asiakasryhmän tarpeiden mukaan räätälöity työpaikka, vaan mahdollisuus muuttaa nuorten elämäntarinoita.
Kun Ozzi Ojala palasi vuoden 2024 elokuussa kesälomilta töihin, hän oli jännän äärellä.
– Totesin itselleni, että jaa, minullahan ei olekaan vielä toimenkuvaa.
Aiemmin Ozzi oli toiminut päihdetyöntekijänä Hoivatien perhekuntoutuksessa, pääosin perheiden vanhempien kanssa. Nyt hän oli lähdössä kiertäväksi työntekijäksi päihdetyön kokemusasiantuntijana lastensuojelun sijaishuollon eri yksiköihin Muhoksella, Oulussa, Kempeleessä ja Haukiputaalla.
– Hyppäämässä ihan toisenlaiseen maailmaan siis, huomioi vierestä Hoivatien lastensuojelun sijaishuollon palvelujohtaja Riitta Rämö.
Ozzi myöntää aluksi pohtineensa, että mitähän nyt tapahtuu, miten tapahtuu vai tapahtuuko ylipäätään. Kaikki oli yhtä suurta kysymysmerkkiä, eikä vastausta tiennyt vielä kukaan.
– Meillä ei ollut mitään valmista työnkuvaa. Oli tyhjä pohja ja visio siitä, että mitä kaikkea se voisi olla. Siitä lähdettiin rakentamaan, kertoo Riitta.
Ihan tyhjästä ei toki aloitettu. Kourassa olivat jämäkät rakennuspalikat sekä tieto siitä, mihin niitä käytettäisiin: Ozzilla on vankkaa tuntumaa päihdetyöstä ja omakohtaista kokemusta päihderiippuvuudesta ja siitä paranemisesta. Päihdeongelmat ja niistä irrottautuminen taas ovat suuria haasteita monille sijaishuollossa oleville nuorille. Nämä kaksi saatettaisiin nyt yhteen.
– Ymmärsimme, että palkattu kokemusasiantuntija on juuri sitä, mitä kaivataan: aitoa, saarnaamatonta näkökulmaa ja käytännön apua nuorille, jotka kamppailevat päihteiden kanssa.
Työnkuvan rakentuessa sekä työntekijä että työnantaja ovat muokanneet rooliaan asiakkaiden tarpeiden mukaan. Erityisosaamisen hyödyntämistä melko ainutlaatuisella tavalla, voisi sanoa.
Työn alkuvaiheessa Ozzi vietti aikaa yksiköissä puhuen elämänvaiheistaan mukanaan nippu valokuvia, tutustui nuoriin ja rakensi hiljalleen luottamusta. Se ei ollut ihan helppoa. Monilla nuorilla oli ennakkoluuloja ja pelkoja siitä, uskaltaisiko hänelle avautua. Ja toisinaan nuoret olivat, no, nuoria.
– Välillä olen saanut maanitella nuorta kirjaimellisesti peiton alta sopimaamme tapaamiseen. Olen sitten laittanut Rolling Stonesit soimaan ja kysynyt hetken kuluttua, että kuunnellaanko me nyt näitä Rollareita vai aletaanko me jollekin. Yleensä aletaan, hän hymyilee.
Ozzi ei saarnaa eikä heristä sormea. Hänen tapansa työskennellä on olla oma itsensä ja kertoa rehellisesti, rankkojakaan kohtia kaunistelematta, mitä juuri hänelle on päihderiippuvaisena tapahtunut. Että miltä tuntuu, kun hulluuskohtauksessa hajottaa kotinsa tuhannen palasiksi. Ja kun ympäriltä kuolee suuri määrä ihmisiä, kuka suoraan päihteisiin, kuka rikollisissa kuvioissa tai väkivaltatilanteissa. Tai kun on itse useita kertoja koputellut kuoleman portteja.
– Lyön kaiken kokemani tiskiin ja totean, että tällaista tämä päihderiippuvaisen elämä näyttää olevan. Sitten kysyn nuorelta, että onkohan sulla mahdollisesti ollut minkäänlaisia vastaavia tuntemuksia tai kokemuksia. Usein on. Siitä syntyy kontakti ja luottamus. Tunnetason ja vertaisuuden voima on vahva.
Kun Ozzi kertoo, että hänkin on ollut samassa veneessä, nuori ymmärtää, ettei häntä haluta tuomita tai rangaista – vain auttaa.
– Omin avuin ei riippuvuuden kanssa pärjää. Minäkin uskoin pystyväni halutessani lopettamaan koska vaan. Mutta en mä koskaan pystynyt. Lopulta, kun olin käyttänyt kissan kaikki yhdeksän henkeä, kohtasin päihdetyöntekijän, joka kertoi, että hän on raitis päihderiippuvainen. Saisiko hän alkaa kertoa sinulle faktaa siitä, mitä päihderiippuvuus oikeasti on? Siitä alkoi elämänmuutokseni, joka jatkuu yhä.
Tutkimustiedon jakaminen on Ozzillekin tärkeää. Kun nuori saa tietää, mistä sairaudessa on kyse, hän ymmärtää paremmin sen oireita, itseään ja tunteita, joita on päihteillä ehkä yrittänyt vaientaa. Ozzilla on myös antaa käytännön neuvoja niihin hetkiin, kun päihdehimo meinaa jyrätä päälle. Retkahduksia unohtamatta.
Sijaishuollon yksiköiden nuorten kanssa työskentelyssä yksi suuri haaste on luottamuksen ja sääntöjen välinen ristiriita. Moni nuori pelkää mahdollisia seurauksia, jos hän kertoo avoimesti päihteidenkäytöstään. Ozzi on usein aika vaikeassa välikädessä.
– Kerron aina nuorille, että olen työni puolesta velvoitettu puhumaan huolenaiheista eteenpäin. Sitten he vähän pohtivat, mitä tehdä. Että saako hän tästä joitakin sanktioita. Entä suuttuuko sosiaalityöntekijä, jos tämä menee hänen korviinsa? Silloin rohkaisen, että missään nimessä ei kukaan halua tässä sinulle mitään pahaa, olemme kaikki apunasi. Mitä rehellisemmin uskallat puhua, sen parempi, vaikka se kirpaisisi jossakin kohtaa. Usein nuori päätyykin jatkamaan puhumista.
Säännöt ja sanktiot suhteessa rehellisyyteen ovat asia, josta keskusteleminen voisi olla laajemminkin paikallaan kasvatus- ja hoitohenkilökunnan sekä sosiaalipuolen kesken. Sääntöjä ja kasvatuksellisia seuraamuksia tarvitaan, mutta huonosti mitoitettu seuraamus väärässä kohdassa saattaa pahentaa ongelmaa entisestään ja vääntää nuoren tiukemmin lukkoon – jopa ehkä turvautumaan päihteisiin pahan olon torjunnassa.
– On todella tärkeää, että nuori uskaltaisi avautua. Silloin hänelle voidaan tarjota hänen tarvitsemaansa apua. Asiaa päästään käsittelemään, eikä se ole enää jokin salaisuuksien vyyhti, jota vain piilotellaan, pohtii Riitta.
Riitan mainitsemaan salaisuuksien vyyhtiin kuuluu monenlaisia hankalia ulottuvuuksia liittyen esimerkiksi kotona vierailuihin, joita nuoret luonnollisesti innolla odottavat.
– Kotikäynnin aikana päihteet saattavat kuitenkin olla läsnä kavereiden ja joskus vanhempienkin kanssa. Miten houkutuksista selviää? Kun puhelin piippaa viestiä, että tule tänne bilettämään, niin on aika kova paikka vastata, että en tule, sanoo Riitta ja Ozzi jatkaa:
– Kannustan nuorta aina miettimään, voisiko hän soittaa asuinyksikköönsä. Soittaa ja sanoa, että mulla on nyt tosi vaikea ja sekava olo enkä tiedä, olenko menossa vetämään päihteitä. Mutta taas palataan siihen, että tuleeko seuraamuksia. "Sitten en varmaan enää ikinä pääse käymään kotiin. Tai pitkään aikaan. En kyllä soita."
Ozzi yrittää aina luoda yhteyden nuoren vanhempiin, sillä heidän tukensa voi olla ratkaiseva nuoren toipumisessa. Tavoite on auttaa vanhempia olemaan nuorelle turvallisia aikuisia – ilman jatkuvaa kontrollia tai syyllistämistä.
Välillä siinä on omat haasteensa. Vanhemmat saattavat itsekin kamppailla elämänhallinnan kanssa, jolloin he eivät kykene tarjoamaan tarvittavaa vakautta. Ja jos kotona käytetään päihteitä, vanhemmilleen lojaali nuori voi jälleen olla hankalassa tilanteessa.
– Moni on jo lapsena oppinut, että tästä ei saa puhua, tämä on kielletty aihe. Taas tulee se salaisuuksien vyyhti eteen. Silloin meidän olisi tärkeää työstää asiaa vanhempien kanssa. Mutta se, kuinka valmis vanhempi on myöntämään asioita – edes itselleen – onkin toinen asia. Ja hänkin saattaa pohtia, kerrotaanko hänen puheitaan eteenpäin ja mitä siitä sitten seuraisi, miettii Riitta.
Ozzille päihde- ja toimintahäiriöiset perheet ovat tuttuja jo perhekuntoutuksen ajoilta. Hän iloitseekin, että pystyy hyödyntämään osaamistaan tässäkin pestissä.
– Tulevaisuudessa toivottavasti enemmänkin.
Kaikki päihteitä käyttävät ja kokeilevat nuoret eivät suinkaan ole niistä riippuvaisia. Mutta jos kyseessä tosiaan on päihderiippuvuus, tulisi toimiakin sen mukaan.
– Välillä nuoria turhauttaa, että heitä pidetään vain teineinä, jotka vähän sekoilevat päihteiden kanssa. Ettei ymmärretä, että heillä on oikeasti vakava ongelma ja riippuvuus, painottaa Ozzi.
Erityisen tärkeää olisi tunnistaa riippuvuus ennen kuin nuori täyttää 18 ja muuttaa omilleen. Silloin hän on yhtäkkiä tilanteessa, jossa hänen toimiaan ei enää valvotakaan eikä arkea ohjailla kuten ennen.
– Tämä on iso haaste ja riski etenkin päihdetaustaiselle nuorelle. Monella ei ole vahvaa tukiverkostoa, ja ilman säännöllistä tukea retkahduksen vaara kasvaa. Jos kuulen, ettei päihdetyölle ole tulossa roolia itsenäistyvän nuoren elämään, huutelen isosti sen perään.
Palkatun kokemusasiantuntijan palvelujen käyttämistä voisi olla hedelmällistä kokeilla myös nuoren siirryttyä jälkihuollon puolelle. Ettei sijaishuollossa rakennettu luottamus ja yhteistyö päättyisikään nuoren täysi-ikäistymiseen, vaan jatkuisi tarpeen mukaan. Näin nuoren ei tarvitsisi aloittaa ihan alusta päihderiippuvuuteensa apua etsiessään.
– Avun hakeminen on usein sellainen prosessi, että moni luovuttaa kesken – tai ei ole voimia edes aloittaa sitä. Ozzin rooli on erilainen kuin ohjaajien tai sosiaalipuolen ihmisten, kynnys tulla hänen luokseen on matalampi. Ja hän toimii siltana myös muihin ammattilaisiin, Riitta huomioi.
Hoivatien ja Ozzin työ on vasta alkutekijöissään, mutta jo nyt on saavutettu paljon.
– Ozzi on saanut kentältä lämpimän vastaanoton. Näemme hienoja tuloksia niin yksilö-, työyhteisö- kuin vanhemmuuden tasolla, Riitta iloitsee.
Yhteiskunnallinen taso on vielä luku sinänsä. Kokemusasiantuntijuuden kaltaisten ennaltaehkäisevien toimien on todettu pitkällä aikavälillä paitsi lisäävän hyvinvointia, myös tuottavan tuntuvia säästöjä verrattuna siihen, että ongelmiin puututaan vasta kriisivaiheessa.
– Päihderiippuvaisilla nuorilla on usein mielenterveysongelmia, kuten ahdistusta, masennusta tai traumoja. Jos näihin ei tartuta ajoissa, ne voivat johtaa raskaampiin mielenterveyspalveluihin, kuten psykiatriseen sairaalahoitoon. Avutta jäänyt nuori voi myös syrjäytyä, päätyä työelämän ulkopuolelle, asunnottomaksi, sairauseläkkeelle tai ajautua rikos- tai väkivaltakierteeseen, jopa vankilaan, Ozzi ja Riitta pohtivat.
Nämä kaikki maksavat yhteiskunnalle monin verroin enemmän kuin sellainen vaikuttava ennaltaehkäisevä työ, jota Ozzi nyt tekee. Tulevaisuudessa tästä Hoivatien sijaishuollon erityislaatuisesta kokonaisuudesta tullaan kertomaan laajemmin muillekin.
– Haluamme tehdä tätä hienoa työtä näkyväksi. Kertoa, että sijaishuollossamme saa yksikön turvallisten aikuisten ja psykologi-, lääkäri- ja muiden palveluiden lisäksi tukea palkatulta kokemusasiantuntijalta, mikä mahdollistaa pitkäkestoisemman asiakassuhteen. Tämä on mielestämme konkreettinen esimerkki siitä, kuinka perinteiset sosiaalipalvelut voi yhdistää uudenlaiseen erityisosaamiseen. Samalla monipuolistuu asiakkaiden saama tuki. Tässä on tosi paljon potentiaalia meille kaikille, Riitta sanoo.
Ozzi itse ei mieti työtään niin paljon suurten linjojen kautta, vaan ennen kaikkea käytännön tekemisen ja nuorten kohtaamisten tasolla.
– Mutta jos sillä on laajempia vaikutuksia, aina parempi, hän hymyilee.Teksti ja kuva: Antti Aro
Täytä lomake, otamme sinuun pian yhteyttä.