Ensi vuonna 70 vuotta täyttävä Riitta Leinonen on asunut Hoivatien Rantakodissa jo 17 vuotta. Päivää rytmittävät kymppikahvit, Kainuun Sanomat ja kirjastoauto.

– Tykkään täällä asua!, paukauttaa Riitta Leinonen siihen malliin, että puhuja on selvästi varma asiastaan. Riitta on asunut Hoivatien Rantakodissa Muhoksella sen valmistumisesta lähtien, eli 17 vuotta. Sitä ennen Riitta asui viereisessä Rantapirtissä vuodesta 1998 lähtien.

Rantakodissa Riitalla on oma huone, jonka on saanut itse sisustaa. Seinillä on valokuvia ja Riitan tekemistä runoista tehtyjä tauluja.

Aamu on alkanut jumpalla. Fysioterapeutti Jari on antanut ohjeet kotijumppaan, jonka Riitta pyrkii tekemään joka aamu, vaikka se raskaalta tuntuukin.

Kahtena päivänä viikossa Riitta käy läheisessä VillaVakassa työ- ja päivätoiminnassa puolikkaan päivän ajan. 

– Tykkään tehdä käsitöitä.

Päivätoiminnan lisäksi Rantakodistakin löytyy monenlaista touhua: välillä pelataan muistipeliä tai bingoa, välillä leivotaan yhdessä ohjaajien kanssa. Riitta kirjaa omat menonsa omaan kalenteriinsa, ja lisäksi Rantakodin seinällä on yhteinen kalenteri. Avustajan kanssa Riitta voi suunnitella omia menoja, vaikkapa elokuvissakäyntireissuja Ouluun. 

Elokuvia hän katsoo myös kotona DVD:ltä.

Kotitalo oli Ristijärvellä

Riitalla on kädessään omaohjaaja Marjan kanssa tehty Elämäntarina-vihkonen. Siihen Riitta ja Marja ovat koonneet kuvia ja kuvatekstejä Riitalle tärkeistä ihmisistä ja asioista. Tässä ovat Riitan kaikki sisarukset aikuisina, ne, jotka ovat vielä elossa. Tuossa on vanha kotitalo Ristijärvellä, jonka pihalla Riitta on käynyt aikuisenakin. Tuossa on siskon pojanpoika, pikkuinen Veikka.

Ristijärveltä kotoisin oleva Riitta täyttää ensi syksynä 70 vuotta. Hän muutti pois kotoa 30-vuotiaana, äidin menehdyttyä. Ensimmäiset itsenäiset asuinpaikat olivat Kajaanissa ja Paltamossa sijaitsevissa ryhmäkodeissa. Töissä Riitta kävi työkeskuksessa.

– Muistan, että tehtiin paljon ulkotöitä ja niistä sai palkkaa. Se oli mukavaa. Mutta ei se asuminen siellä onnistunut, kun ei ollut yökköä, Riitta muistaa

Rantakodissa on yökkö, jonka läsnäolo tuo turvaa. Jokaisella asukkaalla on kaksi omaohjaajaa. Riitan asuttamassa B-talossa on kuusi asukasta ja A-talon puolella saman verran.

– Olemme ikääntyneiden yksikkö, joten vaihtuvuutta asukkaissa on vähän. On tärkeää, että asukkaiden henkilökemiat ovat sellaiset, että asuminen sujuu rauhallisesti ja yhteisymmärryksessä, sanoo ohjaaja Jonna Haavisto.

Isä opetti lukemaan ja laskemaan

Kerran viikossa, yleensä juuri sunnuntaisin, on toiveruokapäivä, jolloin ruoka ei tule keskuskeittiöltä, vaan ohjaajat valmistavat ruuan asukkaiden toiveiden mukaan.

– Toivon uunimakkaraa ja riisipuuroa, Riitta hymyilee.

Riitalle päivän tärkeä rutiini on Kainuun Sanomien lukeminen, johon hän keskittyy vakionojatuolissaan oleskelutilassa.

– En käynyt koulua, koska ei ollut apukoulua. Mutta isä opetti minua lukemaan ja laskemaan.

Toinen tärkeä rutiini ovat kymppikahvit, jotka Riitta keittää joka aamupäivä itselleen ja asuintovereille. Iltapäiväkahvit juodaan tänään terassilla, jota alkusyksyn aurinko vielä lämmittää. 

Iltaseitsemältä tulee kirjastoauto, joka on tämän päivän kohokohta. Katsotut DVD-elokuvat saa palauttaa ja lainata uudet tilalle.

Teksti: Kati Valjus
Kuvat: Mikko Törmänen