Tarina ei kerro, oliko Betlehemin majataloilla käytössään jonotusjärjestelmä. Jos olisi ollut, jonon hännille olisi joutunut myös joulun kuuluisin pariskunta. Lopputuloksen kuitenkin tiedämme: heille ei ollut tilaa majatalossa.

Psykiatrista hoitoa tai hoidon tarpeen arviointia jonottaa viimeisimmän tiedon perusteella Suomessa yli 1400 alle 23-vuotiasta lasta ja nuorta. Heistä lähes joka kolmas oli odottanut hoitoon pääsyä yli kolme kuukautta hoidon tarpeen arvioinnin jälkeen. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella kuukausia jonottaneita oli jopa yli puolet eli lähes 250 nuorta ihmistä.

Hoitojärjestelmän näkökulmasta näiden lasten ja nuorten tilanne on järjestyksessä. He ovat numeroina jonossa, bitteinä lähetekansioissa, tapauksina asiantuntijoiden työlistoilla. Todellisessa elämässä jonottajat eivät koteloidu odottamaan avun saamista. Heillä olisi koulua käytävänä, taitoja opittavina, opintoja suoritettavana, elämää elettävänä.

Mielenterveyden ongelmat voivat kuitenkin invalidisoida ihan samalla tavalla kuin fyysisetkin oireet. Jos omasta asunnosta ei pysty poistumaan, sosiaalisia suhteita on vaikea solmia ja ylläpitää. Ahdistuneisuus häiritsee oppimista ja opiskelua, jotka olisivat tärkeitä tehtäviä juuri nuoruusiässä. Masennus voi estää työssä käynnin ja olla pahimmillaan hengenvaarallinen tila.

Ajatuksia hoitojonossa -yhteisötaideteos kokosi marraskuussa yli sadan ihmisen tunteita ja kokemuksia hoidon odottamisesta. Kuvat kertoivat yksinäisyydestä, sinnittelystä, erilaisuuden kokemuksista. ”Mikä minussa ei ole tarpeeksi vialla?”, kysyy yksi kuvien henkilöstä. Enkö ole tarpeeksi ahdistunut tai masentunut? Miksi minulle ei ole tilaa hoidossa?

”Jos on oikein huonossa kunnossa, voi päästä hoitoon nopeammin. Ongelma on vain se, että kun olen oikein huonossa kunnossa, en pysty mihinkään. Kun en pääse sängystä ylös enkä ovesta ulos, en pysty taistelemaan itselleni apuakaan”, kertoi pari vuotta apua odottanut nuori aikuinen #hoitojonossa-tapahtumassa.

Suomalaiseen perinteeseen kuuluu yksin selviytymisen ihannointi mahdottomissakin tilanteissa. Tällaisia ohjeita tarjoavat monet myös apua tarvitseville lapsille ja nuorille. ”Ota vain itseäsi niskasta kiinni.” ”Lähde lenkille, popsi porkkanaa.” ”Kyllä ihmisiä nykyisin paapotaan ihan liikaa. Ennenkin selvittiin ilman apua.” Erilaiset tietäjät jakavat hyvää tarkoittavia neuvoja ajatellen niiden olevan kultaa ja mirhamia.

Tilan puutetta perustellaan säästöillä. Meillä ei ole varaa järjestää riittävästi apua ja tukea. Kukaan ei ole kuitenkaan laskenut, kuinka paljon maksaa jonotus kasvusta ja kehityksestä hukattuina päivinä ja kuukausina, opintojen viivästymisinä, keskeytymisinä ja menetettyinä työvuosina. Mikä mahtaa olla vanhempien ja läheisten huolen hinta? Vaikka jonossa lasketaan yksilöitä, jokaisen numeron takana on jonkun perheen elämä.

Tallissa tehtiin varmasti kaikki mahdollinen, että joulun perheellä olisi ollut mahdollisimman hyvä olla pienen vauvan kanssa. Nyt parhaansa tekevät ihmiset yrityksissä, järjestöissä, matalan kynnyksen paikoissa ja näkymättömässä vapaaehtoistyössä, että jonottajilla olisi edes jokin paikka, minne mennä. Joku ihminen, joka näkee juuri hänet sellaisena, kuin hän on.

Säästöistä ja leikkauksista huolimatta nyt on aika toivottaa hyvää joulua. Hyvää joulua jonottaville ja hyvää joulua myös tallien väelle. Hyvää joulua kaikille, jotka tekevät tilaa!

Mikko Oranen

Kirjoittaja työskentelee Hoivatiellä kehitysjohtajana.