HOPE-kuntoutus on tarkoitettu vanhemmille, joilla on kokemus lapsen sijoituksesta. Kuntoutuksen ytimessä on vanhemman prosessi erilaiseen vanhemmuuteen. Anniinan ja Anttonin uusperheeseen odotetaan jouluvauvaa. Polku uusperheen perustamiseen ja perheen yhdistämiseen on ollut karikkoinen, mutta toivoa täynnä.
– HOPE-kuntoutuksessa työskennellään vanhempien kanssa, jotta he pystyisivät mahdollisimman hyvään vanhemmuuteen lapsen sijoituksen aikana. Tavoitteena voi olla hyvä etävanhemmuus, mutta toisinaan prosessi voi johtaa myös perheen uudelleen yhdistämiseen, kuntoutusohjaajat Minna Lehmonen ja Kaisu Kalliorinne Hoivatieltä sanovat.
HOPE-kuntoutusta on tehty Oulussa jo vuodesta 2005. Malli kehitettiin hankkeessa ja sittemmin siitä on tullut pysyvää toimintaa. Asiakkaat ohjautuvat palveluun lastensuojelun sosiaalityöntekijän kautta.
Anniina ja Antton (nimet muutettu) tulevat tapaamaan Hopen työntekijöitä vuosien tuoman tuttuuden helppoudella. Anniinan kanssa työskentely aloitettiin vuonna 2016. Hänen silloin 2- ja 4-vuotiaat lapset olivat aluksi sijoitettuna Anniinan äidillä ja myöhemmin sijaisperheessä lähikunnassa.
– Suurin osa tuosta ajasta on päihteiden käytön takia täydellisessä pimennossa. Välillä yritin tehdä oikeita asioita, aloittaa opiskelut, käydä harjoitteluissa ja töissä, mutta ei sitä koskaan kauan kestänyt.
Anniinan äiti teki 3-vuorotyötä ja alkoi väsyä tilanteeseen. Lapsille löytyi sijaisperhe lähikunnasta ja he muuttivat sinne asumaan. Anniina näki lapsiaan näiden tavatessa isoäitiään.
– En kyennyt ottamaan vastuuta edes itsestäni, saati lapsista. Kulissien ylläpitäminen ja valehteleminen kävivät aina vain vaikeammaksi.
Mikä johti muutokseen? Pohjakosketus tapahtui kesällä 2019. Palaverissa sosiaalityöntekijän kanssa Anniinan kulissit kaatuivat, eikä hän voinut enää valehdella. Hän tarvitsi apua.
– Kukaan ei ollut päässyt pääni sisään katsomaan, mikä pelko ja ahdistus siellä asuivat.
Katkaisuhoito kesti kaksi viikkoa. Se oli vasta alku työlle, minkä päihderiippuvuuteen sairastunut joutuu tekemään päästäkseen päihteettömään elämään. Anniina sai päihdelääkäriltä maksusitoumuksen naisille tarkoitettuun päihdekuntoutusyksikköön. Jakso kesti marraskuulle, jonka jälkeen Anniina ohjattiin itsehoitoryhmiin ja terapiaan.
– Hoito oli intensiivistä ja tiukkaa. Siinä keskityttiin vain päihderiippuvuudesta toipumiseen, millekään muulle ei ollut sijaa. Ihminen myllätään perin juurin, jotta kaikki vanha saadaan pois ja jäljelle jää uusi ihminen.
Päihderiippuvuudesta toipumiseen vaaditaan oma motivaatio, sitä ei kukaan ulkopuolinen voi antaa. Anniinan on pitänyt kohdata ankara menneisyys, kohdattu väkivalta, traumaattiset tapahtumat ja lasten menettäminen ilman, että päihteet ovat olleet pehmentämässä kipua.
– Kyse ei ole vain päihteiden jättämisestä, vaan joudut muuttamaan kaiken elämässäsi, Anniina sanoo.
Anniina tapasi Anttonin päihderyhmässä maaliskuussa 2020, kun molemmat olivat päässeet jo pitkälle päihteistä toipumisen tiellä. Seurusteluksi suhde muuttui seuraavan syksyn aikana. Alusta pitäen seurustelussa oli mukana kummankin lapset. Yhteen muutettiin vuoden 2021 alkupuolella.
Antton on käyttänyt päihteitä teini-iästä lähtien. Uuden parisuhteen myötä huumeet jäivät pois vuonna 2008, mutta niiden tilalle tuli alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö. Antton pyöritti viisilapsisen perheen arkea, keitti ruuat, siivosi ja pyykkäsi, ja sen jälkeen palkitsi itseään päihteillä. Ero puolisosta tuli syyskuussa 2019. Puoliso hakeutui lapsineen Ensi- ja turvakotiin, eikä Antton saanut tavata lapsiaan.
– Olin totaalisen loppu ja itsemurha-ajatukset pyörivät päässä. En nähnyt valopilkkuakaan, en mitään toivoa missään.
Antton hakeutui päihdekatkaisuun, jonka aikana vanhin lapsi sijoitettiin kiireellisesti äidiltään. Se oli käänteentekevä hetki.
– Päihteistä huolimatta perhe oli aina ollut minulle elämäni tärkein asia. En sittenkään voinut luovuttaa.
Antton sai yhteyden sijoitetun lapsensa sosiaalityöntekijään ja viestin hoitaa ensin itsensä ja oman tonttinsa kuntoon. Sen jälkeen palattaisiin lapsen sijoitusasioihin. Kaksi kuukautta Antton keskittyi itseensä ja omaan hoitoonsa. Osastohoidon jälkeen hän sai oman asunnon, ensimmäisen, jossa hän on asunut päihteettömänä. Hän alkoi tavata lapsiaan sovitusti, ensin tunteja, sitten viikonloppuja. Nyt sijoitus on purettu ja kaksi vanhinta lasta asuu isänsä kanssa ja muut ovat hänellä vuoroviikoin.
HOPE-työskentely Anniinan kanssa oli alussa hyvin vaihtelevaa: Välillä häneen ei saatu yhteyttä, mutta koskaan yhteys ei kokonaan katkennut.
– Päihdekuntoutuksesta tuli takaisin ihan eri Anniina. Hänestä näki, että töitä oli tehty, Kaisu Kalliorinne ja Minna Lehmonen sanovat.
Anniinan piti ryhtyä uudestaan opettelemaan vanhemmuutta, nyt selvin päin. Hän joutui prosessoimaan, mitä lapsille on merkinnyt hänen päihteiden käyttönsä, mutta myös mitä hän itse on menettänyt.
– Hopesta on ollut ihan eri tavalla apua nyt, kun osaan ottaa apua vastaan ja minulla on kykyä käsitellä asioita, Anniina sanoo.
Anniinan lapset ovat olleet koekotiutettuna elokuusta lähtien. Hän on vasta nyt tutustunut omiin lapsiinsa kunnolla ja rakentanut heihin yhteyttä erovuosien jälkeen.
Hopessa etävanhemmuuden opettelusta on nyt siirrytty työskentelemään uusperheen ja perheen uudelleen yhdistämiseen liittyvien haasteiden kanssa, ja Antton on tullut mukaan tapaamisiin. Entisen elämän traumoja Anniina purkaa traumapsykoterapiassa ja sijaisperhe toimii nyt lasten tukiperheenä.
– Olin väsynyt kaksoiselämääni, kun en enää itsekään tiennyt, kuka olen. On ihana istua tässä nyt puhtaana, raittiina ja rehellisenä.
Antton sanoo heränneensä vuosikausia kestäneestä painajaisesta. Kun kaikkiin tunteisiin on käyttänyt päihteitä, hän ei ole oppinut tuntemaan itseään eikä lapsiaankaan, vaikka on pyörittänyt arkea ja elänyt heidän kanssaan saman katon alla.
– On eri asia olla paikalla kuin läsnä.
Arjen haasteita tulee, eiväthän ne mihinkään katoa, mutta ne on helpommin sietää, kun taakkana ei ole jatkuva henkinen tuska.
– Mittasuhteet ovat muuttuneet. Kun on tottunut väkivaltaan ja kuoleman pelkoon, arjen tavalliset ongelmat tuntuvat aika pieniltä, Anniina sanoo.
Anniina ja Antton odottavat jouluvauvaa. Lapsi syntyy päihteettömään kotiin, jossa asioista puhutaan avoimesti, eivätkä mitkään tunteet ole kiellettyjä.
– Meillä on ihana perhe.
---------------
Työskentelyn tavoitteena on
Asiakkuus sisältää yksilö-, perhe-, ja vertaisryhmätyöskentelyä. Yksilötyö perustuu luottamuksellisiin keskusteluihin. Asiakkaat voivat osallistua myös ammatillisesti ohjattuun vertaisryhmään, jossa he saavat mahdollisuuden keskustella samanlaisessa tilanteessa olevien vanhempien kanssa luottamuksellisesti.
Lapsen, syntymävanhempien ja sukulaisten sekä sijaisvanhempien yhteisillä tapahtumilla, esimerkiksi retkillä ja toiminnallisilla päivillä tuemme perheen keskinäisiä suhteita ja vuorovaikutusta.
HOPE-kuntoutusta antavat perheterapiakoulutuksen saaneet kuntoutusohjaajat. Kuntoutus on asiakasperheille maksutonta. Palvelun käynnistymiseen tarvitaan lastensuojelun sosiaalityöntekijän maksusitoumuspäätös. Asiakkuuteen tarvitaan myös ohjaavan tahon arvio tuen tarpeesta ja asiakkaan oma motivaatio.
Täytä lomake, otamme sinuun pian yhteyttä.