Kun on noussut syvältä, oppii arvostamaan pieniä asioita. Veera Raappana, 19, on kulkenut pitkän matkan kotiin juuttuneesta teinistä nuoreksi naiseksi, joka tietää, mitä tahtoo tulevaisuudeltaan. Apuna on ollut Nuotti-valmennus ja Resiina.

Nuotti-valmennus oli juuri se palvelu, joka pukkasi asioita eteenpäin Veeran jumiutuessa kotiinsa vuoden 2020 syksyllä. Lukio jäi kesken toisen vuoden syksyllä, tytön mieli oli musta, hän linnoittautui kotiin eikä millään ollut väliä.

– Äiti tuli sanomaan, että naapuri oli mennyt johonkin kuntoutushommaan ja ehdotti mulle samaa. Siinä vaiheessa oli oikeastaan ihan sama.

Veeran sanoin Kelan hakuhommat Nuottiin menivät helposti, ja helppoa oli sekin, että Nuotti-valmentaja Antti Ehovuo tuli ensimmäisellä kerralla tapaamaan Veeraa kotiin.

– En halunnut ottaa apua vastaan enkä edes myöntää, että tarvitsin apua. Nuottiin pystyin suostumaan, koska se kuulosti rennolta, ei yhtään sellaiselta, että mun olisi ollut pakko suorittaa jotakin.

Veeran Nuotti-valmennus alkoi marraskuussa 2020. Tapaamisia valmentajan kanssa oli viikoittain.

– Oli tärkeää, että valmentajan saattoi tavata muualla kuin jossakin virallisessa toimistossa. Olin silloin vielä alaikäinen enkä oikeastaan osannut hoitaa asioitani enkä oikeastaan jaksanutkaan. Kävimme läpi monta käytännön asiaa, miten tehdään hakemuksia, hoidetaan raha- ja veroasioita ja miten Kelan kanssa toimitaan. Se oli kaikki hyvää oppia itsenäistymistä ajatellen.

Veeran tavoitteena oli päästä asumaan omilleen

Hän etsi vuokra-asuntoja ja teki Antin kanssa listoja siitä, mitä omilleen muuttamiseen tarvitaan. Kiirettä ei kuitenkaan pidetty, sillä monta asiaa piti selvittää, ennen kuin oman asunnot avaimet kilisivät taskussa.

– En valmennuksen aikana ajatellut, että nyt ollaan tekemässä jotakin isoa ja että tässä sitä nyt kuntoudutaan. Muistan, että Antin tullessa saatoin olla vartti sitten herännyt ja tukka pystyssä. Mutta kummasti sitä vain eteenpäin mentiin kohti tavoitteita.

Loppujen lopuksi on itsestä kiinni, mitä haluaa tehdä. Sen Veera tiesi ja ymmärsi. Mutta asiassa auttoi se, että mukana oli tyyppi, joka pukkasi oikeaan suuntaan.

Jos oman asunnon saaminen tuntui tärkeältä, tärkeää oli myös löytää opiskelupaikka tai työ. Ihan valmennuksen alussa Veeran ajatuksena oli pyrkiä opiskelemaan lähihoitajaksi.

– Mulla oli hirviä halu päästä kouluun, koska vihaan olla tekemättä mitään. Haluan päästä eteenpäin ja saavuttaa jotakin, ja siinä tilanteessa en keksinyt muuta ammattia.

Koulun ovet eivät auenneet, ja siinä hetkessä se tuntui pahalta, koska Veera oli kuntoutumisessaan päässyt pitkälle ja tunsi jaksavansa ja selviytyvänsä. Koulussa asiasta oltiin kuitenkin eri mieltä.

Seuraava keskustelu Antti-valmentajan kanssa koskikin sitä, mitä Veera ihan oikeasti haluaisi tehdä isona. Veeralla oli salainen haave, josta hän ei ollut kertonut kenellekään, mutta Antti sen onki selville.

– Se aiheutti ristiriitaisia tunteita, kun en oikein tiennyt, mistä se raksahomma oli tullut ajatuksiini. Halusin kuitenkin varmistua asiasta, ennen kuin hakisin opiskelemaan talonrakennusta.

Nuotin toinen valmennusjakso oli päättymässä syksyllä

Nyt oli aika miettiä, mikä reitti auttaisi Veeraa parhaiten eteenpäin. Nuotti-valmennuksen aikana samanaikaisesti asiakas ei voi olla työkokeilussa. Mutta Hoivatien palveluista löytyy työllistymistä edistävää ammatillista kuntoutusta (TEAK), jossa autetaan löytämään omaa paikkaa työelämässä.

– Olin ollut Nuotissa melkein vuoden, toimintakykyni oli parantunut ja tuli olo, että se on antanut sen, mitä sillä on annettavaa. En kuitenkaan ajatellut pystyväni lähtemään etsimään työkokeilupaikkoja tai työpaikkaa itsenäisesti. Puitiin Antin kanssa eri mahdollisuudet ja käytiin tutustumassa Resiinaan. En ollut tiennyt, että semmosta on olemassakaan.

Veera laittoi hakemuksen Kelaan, ja lupa työllistymistä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen heltisi. Jo ensimmäisessä tapaamisessa työhönvalmentaja Johanna Härmän kanssa Veeran valtasi tunne, että tästä voi vielä tulla jotakin!  

– Antista irtautuminen tuntui haikealta, mutta toisaalta oli hyvä fiilis siitä, että nyt pääsen hommiin. Olo oli sama, kun ala-aste loppui ja siirryttiin yläasteelle.

Nuotin kuntoutuspalautetta lukiessaan Veera viimeistään tajusi, miten iso muutos hänessä ja hänen elämässään oli tapahtunut.

– Pystyin lähtemään hyvillä mielin eteenpäin, koska sain varmuuden siitä, että olen siihen valmis.

Resiina on Kelan työllistymistä edistävää ammatillista kuntoutusta, joka on tarkoitettu kaikille työikäisille, joilla on haasteita työllistymisessä. Resiinan menetelmiä ovat mm. työhönvalmennus ja työkokeilut.

Johannan kanssa Veera etsi omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan Voimakehä-työskentelyn avulla.

– Vaikka kuinka ennakkoluuloisesti ajatteli, eri menetelmistä oli tosi suuri apu. Esimerkiksi Voimakehä-korttien avulla tulin oikeasti miettineeksi, missä asioissa olen hyvä, mitkä asiat kiinnostavat ja mille alalle niiden perusteella voisin hakeutua.

– Veera ei aluksi osannut sanoittaa omia vahvuuksiaan. Mutta työskentelyn aikana hän itsekin yllättyi siitä, miten paljon osaamista ja vahvuuksia hänellä on. Hän on tehnyt kypsää pohdintaa omista vahvuuksistaan ja toiveistaan, Johanna Härmä toteaa.

Ihan uskomatonta työtä, Veera ajatteli, kun työkokeilupaikka löytyi.

Rakennuspuolen puolesta puhui se, että Veera on aina halunnut tehdä fyysistä työtä, olla ulkona ja tehdä asioita monipuolisesti. Veeran yleisurheilu-uran kautta tullut osaaminen väijyi takana ja suuntasi ajatuksia liikunta-alalle tai valmentamiseen, mutta lopulta rakennusala vei voiton.

Seuraavaksi Veera alkoi miettiä Johanna kanssa työkokeilupaikkoja, joka kummankin hämmästykseksi löytyi varsin helposti.

– Ei ole totta, mutta totta se oli. Oli niin mahtavaa, että tämmöistä työtä tehdään nuorten kanssa ja annetaan heille mahdollisuus työkokeiluun. Ihan uskomatonta työtä.

Veeran ensimmäinen työkokeilupaikka oli maanrakennuspuolelta ja työkokeilu kesti neljä kuukautta, tunnin bussimatkan päässä kotoa.

– Oli hirveä pakkanen, kädet aivan jäässä, mutta se oli aivan mahtavaa, ei mitään pahaa sanottavaa. Näytin siellä ihan ankanpoikaselta liian isot työvaatteet päällä. Olin niin huonossa kunnossa, että kun nostin painavia viemäriputkia, lensin aina pyrstölleni. Työkaverit katsoivat, ettei tuosta tule mitään.

Yleensä Veera nukkui kahteen päivällä, koska päivärytmi oli ihan sekaisin. Mutta kun ekana työpäivänä hän lähti bussipysäkille, aurinko oli juuri nousemassa talvitaivaalle. Hän näki auringonnousuun ja ajatteli: Mahtavaa, tällaista työelämä on.

Työkokeilu vahvisti Veeran ajatusta siitä, että rakennusala on se oikea.

Kun työkokeilu päättyi, uutta tekemistä piti löytää heti. Eikä mennyt kauan, kun Johanna soitti, että tarjolla olisi kokeilu puistorakennuspuolella, lähdetkö?

– Nyt alkaa olla jo oma-aloitteisuutta, osaa ottaa hommat haltuun ja tarttua toimeen. Työ on hyvin erityyppistä kuin aikaisempi homma, mutta se ei haittaa, tuleepa kokemusta. Nyt olen tehnyt katukivetystä, siellä voivat samat kivet olla vielä vuosikymmenen päästä.

Seuraava tehtävä oli hakea ammattioppilaitokseen opiskelemaan rakennusalan perustutkintoa talonrakennuspuolelle, ja syksyllä Veera aloittaa opinnot. Yhdessä Johannan kanssa on mietitty sopivinta opiskelumuotoa.

– Oppisopimustakin on mietitty, koska opin tekemällä. Mutta menen nyt kouluun ja mietin sitä sitten. Koulunkäynti ei sinällään pelota, sillä vaikka lukio menikin penkin alle, olin yläkoulussa hyvä oppilas.

Kun on noussut syvältä, oppii arvostamaan pieniä asioita. Masennuksen kuoppaan jääminen käy helposti, jos ei saa apua tai ota sitä vastaan.

– Jos ei olisi ollut Nuottia, en tiedä, missä olisin. Töitä on pitänyt tehdä paljon, mutta nyt tuntuu hyvältä. Jokainen nuori tarvitsisi Nuotin, sillä ensin pitää olla hallussa arkielämän käytännön taidot, vasta sen jälkeen voi miettiä, mikä minusta tulee isona.