On se aika vuodesta, kun on taloon saapuu kesätyöntekijät. Tämä on odotettu hetki työntekijöille, sillä se tarkoittaa kesälomien lähestymistä ja kauan odotettua lomaa. Useat kesätyöntekijät ovat sen sijaan jännittävässä tilanteessa; uusi työympäristö, uudet työkaverit ja uudet asiakkaat, joiden kanssa vietetään mahdollisesti koko kesä. Monelle tämä voi olla ensimmäinen työpaikka ja kaikki on aivan uutta ja ihmeellistä. Miten selvitä jännityksestä ja tulevasta kesästä keltanokkana?

Itse tulin taloon vuonna 2010 tekemään lyhyttä sijaisuutta Muhokselle. Olin vasta valmistunut lähihoitaja ja menin silloin töihin pieneen yksikköön, jossa tehtiin paljon työvuoroja yksin. En tuntenut Muhosta laisinkaan, eikä silloin ollut puhelimissa navigaattoreita ohjaamassa oikeaan osoitteeseen. Saatikka, että olisin koskaan ajanut isolla pakettiautolla koskaan aikaisemmin, joilla silloin asiakkaita kuljetettiin työtoimintoihin ja kotilomille. Voin kertoa, että silloin hieman jännitti.

En ollut myöskään koskaan laittanut ruokaa niin isolle porukalle ja ensimmäiset keitokset olivat kyllä melkoista sekametelisoppaa. Eikä kokin taidot myöhemminkään ihan priimaa ole olleet. Kerran muun muassa leivoin asiakkaiden kanssa pipareita, jotka sitten unohtuivat uuniin ja lopulta palokunta tuli paikalle, kun palaneet piparit kärysivät uunissa ja aiheuttivat palohälytyksen. Siinä oli maanantai aamuna esihenkilölle selittämistä, miksi palokunnan raportti odotti työpöydällä. Naurulla lopulta siitäkin selvittiin.

Pienessä yksikössä sai käyttää luovuutta iltaohjelman keksimisessä. Joskus otin kitaran mukaan ja soitimme ja lauloimme ennen iltasaunaa ja iltapalaa. Ohjaajien oma persoona ja luovuus näkyy asiakkaiden arjessa, ja kesätyöntekijät tuovat aina uusia rakkaita ideoita tullessaan asiakkaidemme arkeen. Olemme pitäneet kesäjuhlia ja eri teemaisia retkiä. Asiakkaiden kanssa retkiltä ja kesäreissuilta onkin jäänyt ikimuistoisia muistoja, jota on muisteltu usein jälkeenpäinkin asiakkaiden kanssa. Kesälomassa on aina omat fiiliksensä ja se tempaa usein ohjaajankin mukaansa. Toki kaikki päivät ei ole aina pelkkää auringonpaistetta ja glamouria, mutta kenenpä arki tai loma sitä aina olisikaan.

Niin kuin kesäkin, aika kuluu nopeasti. Tuosta vuodesta 2010 on kulunut jo 13 vuotta. Sinä aikana olen ehtinyt opiskella työn ohessa sairaanhoitajaksi, suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon ja nyt viimeisimpänä valmistuin tällä viikolla ylemmän korkeakoulun opinnoista mielenterveys- ja päihdetyön kliiniseksi asiantuntijaksi. Tehtävänimikkeinä on ollut vuosien aikana ohjaaja, vastuusairaanhoitaja, tiimivastaava ja palveluvastaava. Enää en ole ehtinyt töissä soitella kitaraa asiakkaiden kanssa, mutta silloin tällöin käyn tuetun asumisen nuorten kanssa kokkailemassa ohjauskäynneillä ja edelleenkään ei meinaa perunamuusin teko tai kakkupohja onnistua, mutta ei se ole niin vaarallista. Edelleen tulee paljon asioita eteen, missä olen ihan keltanokka.

Sinulle uusi kesätyöntekijä haluan sanoa, että ota irti kaikki oppi, mitä näiltä sinun kokeneilta kollegoiltasi voit saada. Älä pelkää olla oma itsesi ja ole työssäsi luova. Se, että peruuttaa talon auton lipputankoon tai että lukitset itsesi yövuorossa vahingossa toimiston ulkopuolelle, ei ole maailman loppu. Kaikesta kyllä selviää. 13 vuotta myöhemmin voit mahdollisesti miettiä näitä kaikkia kommelluksia jonkun meidän yksikkömme esihenkilönä ja kertoa kokemuksia tuleville kesätyöntekijöille. Kaikkien meidän on aloitettava joskus jostakin.

Hyvää ja opettavaista kesää!

Janika Saastamoinen

Kirjoittaja työskentelee palveluvastaavana vammaispalveluiden tuetussa asumisessa Oulussa ja Muhoksella.