Hoivatie, ODL ja Nuorten Ystävät ottavat kantaa nuorten mielenterveyskriisiin ja yhä pidentyviin hoitojonoihin. Haluamme nostaa esiin mielenterveyden haasteita, mutta myös niihin toimivia ratkaisuja. Samalla julkaisemme mielenterveyskriisiin liittyvän blogisarjamme ensimmäisen kirjoituksen. Seuraa somessa kampanjaa #hoitojonossa.
Kiusaaminen on väkivaltaa, joka jättää syvät arvet. Se on laaja ja yleinen ongelma, joka koskettaa erityisesti lapsia ja nuoria. Vaikka kiusaaminen olisi jo päättynyt, voivat sen jättämät jäljet näkyä vielä pitkään aikuisuudessakin. Vaikutukset voivat olla syvällisiä ja pitkäaikaisia erityisesti, jos niitä ei pääse käsittelemään ja purkamaan. Muiden vähättely tai oma häpeä voi estää asioiden esiin nostamista ja vaikeuttaa kokemusten painolastin työstämistä.
On tärkeää tunnustaa, että se mitä sinulle tapahtui, ei ollut sinun vikasi ja ansaitset tulla kuulluksi. Tunteesi ovat oikeutettuja ja sinulla on oikeus käsitellä niitä ja ajatuksiasi. Omien epävarmuuksien ja vihaistenkin ajatusten läpikäynti voivat olla ensimmäisiä askelia kohti parempaa olotilaa.
Puhuminen voi auttaa palauttamaan tunteet hallinnasta ja itsenäisyydestä, jotka kiusaaminen usein vie. Se voi olla tapa voimaannuttaa itseäsi: kiusaajat eivät enää ole niitä, jotka määrittelevät tai hallitsevat muita, vaan valta on selviytyjän – sinun – käsissäsi. Tarinasi jakaminen voi olla keino purkaa kipua, jota olet kantanut mukanasi ja se voi olla myös muille keino ymmärtää heidän omia kokemuksiaan. Kokemusten jakaminen voi innostaa jotakuta muuta puhumaan tai hakemaan apua. Et ole yksin!
Kiusaaja on teoillansa ja sanoillansa voinut vahingoittaa uhriaan niin perustavanlaatuisesti, ettei tämä voi luottaa ja uskoa itseensä, omiin kykyihinsä ja taitoihinsa, eikä myöskään muihin ihmisiin.
Kiusaamisen jättämät arvet voivat haavoittaa uhrin uskallusta muodostaa terveitä ihmissuhteita tai estää unelmoimasta koulutus- ja uramahdollisuuksista, näin vaikuttaen pitkälle tulevaisuuteen. Ahdistus, masennus, heikko itsetunto ja jopa itsemurha-ajatukset ovat yleisiä. Aina kaikkea uhrin oireilua ei edes osata yhdistää menneeseen kiusaamiseen.
Yksi kiusaamisväkivallan huolestuttavista puolista on sitä ympäröivä hiljaisuus. Kiusaamisen yleisyydestä ja sen vahingollisuudesta huolimatta useat sen uhrit kärsivät hiljaisuudessa. He jäävät pelon, häpeän ja eristäytymisen vuoksi monesta paitsi elämässään.
Kaltoinkohtelusta ja väkivallasta vaikeneminen voi olla vahingollista ja johtaa mielenterveyden heikkenemiseen ja yleisen hyvinvoinnin laskuun. Hiljaisuuden murtaminen on tärkeää ja yksi keinoista puuttua kiusaamisen kielteisiin vaikutuksiin on luoda tiloja, joissa ihmiset voivat puhua avoimesti tunteistaan ja kokemuksistaan.
Kiusaamisesta selviytyneet ansaitsevat saada äänensä takaisin ja päästä vuoropuheluun muiden kanssa. Kun kiusaamisesta puhutaan avoimesti, se lisää tietoisuutta asiasta ja kannustaa ennaltaehkäisykulttuuriin. Avoimuuden myötä selviytyjä itse pääsee käsittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan, saa ja pystyy antamaan vertaistukea ja voi luoda uudenlaisen yhteyden toisiin ihmisiin.
Myös yhteisönä opimme olemaan valveutuneempia, puuttumaan huomaamaamme kiusaamiseen ja luomaan ympäristöjä, joissa kiusaaminen on epätodennäköisempää.
Kirjoittaja Sari Paihonen toimii asiantuntijana ODL TukiHelmi -hankkeessa, jossa toteutetaan jälkihoitoa kiusaamisesta traumatisoituneille 16–35-vuotiaille sekä asiantuntijatietoa ja toimintamalleja kohderyhmän kanssa toimiville eri alojen ammattilaisille.
Hän on koulutukseltaan kasvatustieteiden ja filosofian maisteri, kasvatuspsykologi sekä aineenopettaja (psykologia ja ruotsi). Lisäksi hänellä on sosionomin (AMK) tutkinto sekä ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin koulutus.
ODL TukiHelmi on sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n rahoittama hanke, jota toteutetaan 1.3.2023–28.2.2026.
Täytä lomake, otamme sinuun pian yhteyttä.