Hoivatien lastensuojelun yksiköissä jokaisella lapsella on nimetty omaohjaaja, jonka keskeisin tehtävä on luottamus- ja kiintymissuhteen rakentaminen lapseen sijoituksen aikana. Lapsi ja omaohjaaja työskentelevät yhdessä lapsen omien vahvuuksien ja voimavarojen löytämiseksi sekä haasteiden ratkomiseksi. Yhdessä tekemällä harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja autetaan lasta löytämään uusia mielenkiinnon kohteita.

– Omaohjaaja on lapsen asioiden ensisijainen hoitaja, viestinvälittäjä ja luottamuksellinen aikuinen. Omaohjaajatyöskentely muodostaa ikään kuin arjen perusrungon, kertoo vaativan sijaishuollon yksikön Karhulan ohjaaja, Heli Heikkinen.

Omaohjaaja on vastuussa lapsen viikko-ohjelman suunnittelusta ja sen toteutumisesta. Lapsen kanssa pohditaan arjen jäsentelyä ja pääetappeja, jotka perustuvat sosiaalityöntekijän kanssa sovittuihin tavoitteisiin. Kuukausikooste on tärkeä mittari, jolla kuvataan lapsen arkea, ja se toimitetaan myös sosiaalityöntekijälle sekä huoltajille, joilla on tiedonsaantioikeus.

– Arvioimme työskentelyn edistymistä lapsen tavoitteisiin peilaten. Lapsen kanssa keskustellaan avoimesti siitä, missä ollaan milloinkin menossa. Pyrimme saamaan sekä lapsen että huoltajien ääntä kuuluviin ja kuvaamaan lapsen vointia mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. 

Jokaisella lapsella on myös henkilökohtainen hoito- ja kasvatussuunnitelma, joka päivitetään asiakassuunnitelmapalaverin yhteydessä. Tällöin puntaroidaan, muuttuuko jokin asia lapsen suunnitelmassa. Muutos voi koskea esimerkiksi tavoitteita tai kotilomajaksoja. Kaiken kaikkiaan perheiden kanssa pyritään tekemään tiivistä yhteistyötä lapsen arkeen liittyvissä asioissa. Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on kasvatuskumppanuutta, jonka perusperiaatteena on yhteinen sitoutuminen lapsen terveeseen ja turvalliseen kasvuun.

– Meillä on käytössä viikoittaiset puhelut huoltajille. Pyrkimyksemme on pitää lapsen ja huoltajan yhteys hyvänä, ja pitää samalla huoltajat tietoisina lapsen arjesta meillä.

Ohjaajan ja lapsen välinen luottamussuhde kannattelee eteenpäin

Lastensuojeluntyön kulmakivenä toimii lastensuojelulaki, joka Karhulassa koetaan sekä ohjaajan että lapsen tukena ja turvana.

– Usein lapsi ei tiedosta omia rajoja ja toimintansa riskejä. Oman kokemukseni perusteella lain tuomat rajoitukset hyödyttävät lasta valtavasti.

Omaohjaajatyössä tulee pyrkiä osallisuuteen ja lapsen itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Työskentelyssä pyritään voimavarakeskeisyyteen, jossa vahvistetaan lapsen olemassa olevia vahvuuksia ja voimavaroja.

– Omaohjaajan työssä pitää olla jatkuvasti herkillä ja löytää kullekin lapselle sopivat toimintamallit. Esimerkiksi joidenkin lasten kanssa yhteyteen pääsee parhaiten toiminnan kautta. Tällöin voidaan esimerkiksi lähteä kävelylle, jolloin tilanne on lapselle vaikkapa pöydän ääressä istumista luontevampi tapa kommunikoida. Kun lapsen omat vahvuudet löydetään ja tunnistetaan, luottamussuhteen rakentaminen myös helpottuu. On tärkeä tunnistaa kunkin lapsen yksilölliset tarpeet ja osata vastata niihin.

Kuukausittaiset omaohjaajareissut ovat lapsille tärkeitä tapahtumia, ja ne syventävät lapsen ja omaohjaajan välistä suhdetta. Omaohjaajan työtä on tärkeä tehdä omana itsenään. Joidenkin lasten kanssa yhteistyö voi loksahtaa paikoille hyvinkin nopeasti, joidenkin kanssa luottamussuhteen muodostumisessa taas kestää pidempi tovi.

– Tärkeintä on oppia ymmärtämään lasta ja hänen tilannettaan. Nuorilla on tuntosarvet koholla ja he kyllä huomaavat, jos esität jotakin. Kun omaohjaaja välittää aidosti ja on valmis kuuntelemaan lasta, myös luottamussuhteen rakentaminen helpottuu. Tärkeää on, että lapsella on lähellä turvallinen aikuinen, jolle pystyy puhumaan vaikeistakin asioista.