Hoivatien Kotiranta Muhoksella on koti ympärivuorokautista tukea ja ohjausta tarvitseville aikuisille kehitysvammaisille. Tänä syksynä Kotirannan asukkaat saivat kaksi uutta ohjaajaa filippiineiltä.

– Aluksi asukkaita jännitti kovasti. Englannin kielen kuuleminen nauratti ja ihmetytti. Kuennie ja Kaithleen ovat rohkeita menemään ihmisen lähelle; he ovat empaattisia ja lempeitä, ja olemme huomanneet, että empaattisuus ja auttamisen halu tarttuvat asukkaisiin. Kuennie ja Kaithleen ovat ymmärtäneet hienosti ohjaustyön idean, ja ollaan opeteltu sitä, että ei tehdä asioita asukkaiden puolesta, Kotirannan palveluvastaava Ulla Lassila kertoo.

Kuennie Pelenio ja Kaithleen Panaguiton saapuivat Filippiineiltä Suomeen elokuussa. He ovat Kotirannassa saaneet suomalaiset lempinimet Enni ja Kati.

– Hyvin menee! Kuennie ja Kaithleen nauravat.

– Täällä on erilaista kuin Filippiineillä, mutta haluamme oppia uutta. Suomen kieli on isoin haaste. Kotimaassa hoidimme potilaita sairaalassa, ja täällä hoidamme ensimmäistä kertaa kehitysvammaisia. Filippiineillä kehitysvammaiset hoidetaan kotona, kun perhe ei halua olla kaukana. Työkaverit ovat 10/10! He kysyvät, mistä pidämme ja mitä haluamme oppia. Heiltä voi aina kysyä ja he ovat helposti lähestyttäviä.

Kotirannassa ollaan oltu uusiin työntekijöihin tyytyväisiä. Suomenkielentaito on hyvällä tasolla ja se paranee koko ajan.

– Enni ja Kati pitävät kiinni aikatauluista, ovat näppärästi oppineet asioita ja tehneet työnsä tunnollisesti. He ovat melkoisia työmyyriä, Lassila pohtii.

Enni ja Kati olivat mukana Kotirannan tyhypäivässä Rokualla. Vierailu oli heille voimaannuttava ja positiivinen kokemus, kun ympärillä oli kaunis luonto syksyn anteineen. Kylmyys on kuitenkin vaatinut totuttelua ja olo on odottava nyt, kun lumi ei ole vielä maassa.

– Ilmastoon, pimeään ja kylmään on ollut vaikea sopeutua. En tiedä, tykkäänkö talvesta, jos on -30 astetta kylmää. Nyt voi mennä ulos vähemmissä vaatteissa kuin heti alussa, Enni ja Kati sanovat yhdestä suusta, mutta jatkavat myös:

– Muuten tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin. Täällä tehdään paljon tiimityötä, työtä tehdään kaikille ja tiimillä. Filippiineillä tehdään itsenäisesti työtä. Suomessa voi sanoa vapaasti, jos ei halua tehdä jotain.

Lassila kokee, että kaikki ovat ottaneet uudet työntekijät hyvin vastaan. Enni ja Kati ovat aktiivisia ja etsivät itse tietoa. He opiskelevat SDO:lla, asioita ei tarvitse tuputtaa ja he ovat nopeita tekemään asioita.

– Enni ja Kati tekevät asioita huomaamatta ja ennakoiden. Empaattisuus asukkaita ja työntekijöitä kohtaan on sellaista, mistä kaikki voisivat ottaa oppia. Mitään huonoa ei oikeastaan ole, eikä sitä tarvitse kaivaakaan, Lassila pohtii.

Eri maasta tulleiden työntekijöiden kohdalla jännitti aluksi mahdollinen lisätyömäärä ohjauksessa ja opastuksessa. Kuitenkin vastaanotto, perehdytys ja käytännön asiat ovat sujuneet odotettua helpommin.

– Ulkomailta tulleiden työntekijöiden opastaminen ei kuormittanutkaan niin paljon kuin ajattelin. Olemme opetelleet syksyn aikana käytännön asioita kuten esimerkiksi vuokranmaksua. Enemmän kaikki on vaatinut Enniltä ja Katilta, mutta he ovat aktiivisia, loistavia ihmisiä, Lassila toteaa.

Kuvassa: Kuennie ja Kaithleen eli Enni ja Kati sekä ohjaajat Petri Moilanen ja Anna Savuoja